Viime kesänä saimme maalattua mökin ulkopinnat uusiksi. Se oli työn tekijöiltä suuri saavutus ja riittävä työmäärä yhdelle kesälomalle. Mökeistähän meinaa useinkin tulla omistajilleeen työleirejä ja meinaa unohtua se tärkeämpi puoli eli nauttiminen.
Viime viikonloppuna ajelimme jälleen mökille, haravoimaan. Eipä osattu aavistaa kuinka suuri työmäärä siellä meitä odotti. Lyyli-myrsky kun oli pyörähtänyt siellä ja jäät järvestä oli lähteneet rytinällä tuoden rantaan kaikenmoista moskaa ja kaislaa, sekä ajopuita.
Kaikkein harmillisinta oli se, kun kaikki kukkaistutukseni olivat myös lähteneet jäiden ja tulvan mukana. Vesi on todella korkealla edelleenkin.
Tavallisesti uimaan mennessä saa kahlata kauas ennenkuin pääsee uimaan, mutta nyt olisi voinut uida jo portaitten alapäässä.
Tällekin tarttis tehdä jotain...ainakin suunnitella uudet kaiteet kun vanhat on jo päivänsä nähneet.
Ehkä ensi kesänä...
Näin alkukesästä kaikki näyttää ihanan avaralta.
Peltojen yli näkee kauas...ennenkuin heinäkuu koittaa ja heinä kasvaa metrin korkuiseksi.
Sitä ennen on aikaa tuunata vanhoja esineitä, kuten tämä 1940 luvulta peräisin oleva työkalupakki.
Hiomakone surisemaan ja uudet saranat paikoilleen. Siitä saa hyvän säilytyslaatikon terassille, vaikka kenkälaatikoksi.
Nyt se hiomisen jälkeen näyttää jo mukavammalta ja saa jäädä tällaiseksi, ajanpatinoimaksi.
Konehallista pelastin myös tämän vanhan puulaatikon, nyt se toimii apupöytänä.
Mitä lienee appiukko säilytellyt laatikossa? Viimekesänä jäi terassien uusi maalaus tekemättä. Taisi loma jäädä remontoijilla kesken, ja en osannut vielä päättää uutta väriä lautoihin.
Mutta ei hätää, väri löytyi tästä. Kodin etupihan vanhoista puulaatoista, jotka sai tämän uuden värin. Sillä käsitellään sitten mökin laudatkin. Kunhan jaksetaan....
Löysin vanhaan suihkulähteeseen uuden pumpun Välivainion rautakaupasta ja nyt vesi pulppuaa iloisesti kannun päältä alas astiaan ja taas takaisin.
Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä ranta oli siistitty ja polku saanut uuden murskeen. Luonto näytti jälleen mahtiaan ja aallot alkoivat nousta rantatörmälle. Rantaan oli ajautunut vanha ajopuu ja kova työ oli saada se nousemaan vedestä. Mutta nyt se siinä tököttää puiden välissä ja ensi kerralle on taas tiedossa uusia projekteja kivien muodossa. Mutta niistä sitten ensi kerralla lisää.
Ei ainakaan aika käy pitkäksi....miten sinulla?
Terveisin
Anitta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti