Kiutaköngäs tulvii

Taas oli sen aika.
Käydä kurkkaamassa miltä Kiutakönkään mahtavat maisemat näyttävät tänä keväänä.
Onko vesi kuinka korkealla ja pääseekö kallioille ihailemaan kosken kuohuja?

Tältä se näytti viime lauantaina.

Ei päässyt kävelysiltaa pitkin kallion reunalle kuivin saappain, kumikenkiä kun ei tullut mukaan epähuomiossa.
Paljon on vettä könkäässä ja sinne se Venäjän puolelle virtaa kaikki.
Tutut on maisemat minulle. Täällä on penskana juostu mummolassa ollessa ja näitä kallioita on tullut koluttua ja kuntoiltua nuorena likkana.
Täällä olen aloittanut ensimmäiset opintiet työnteosta. Enää ei ole vanha pieni kahvio paikallaan parkkipaikalla, eikä kalastuslupia, saati muita leirintäalueen palveluja saa siltä paikalta.
Mutta onhan sentään tilalle rakennettu mahtava rakennus, josta kyseisiä palveluita löytyy.

Niin aika muuttuu, kuten mekin teemme. Tie Kiutakönkäälle oli tällä kertaa suhteellisen hyvässä kunnossa, lukuunottamatta tielle ajettua kivimursketta, joka sinkoili kaahareiden autonrenkaista tuulilaseihin.Paljonhan tien heikosta kunnosta on kirjoiteltu taas pitkin kevättä, se kun on jokavuotinen kirjoitusten aihe. Eikä suotta.

Makkarat paistoimme uudehkolla taukopaikalla ja mukavan näköinen paikka siihen olikin tehty.

Tänään on aurinko hellinyt meitä ihanasti.Teki mieli heti lähteä puutarhalle ja tarttuihan sieltä matkaan kassillinen kivikkokasveja.

Toisen kassillisen kävin tonkimassa tytön pihasta, kun meinaavat laittaa istutukset uusiksi.
Meillähän oli viime kesänä oman pihamme uudistamisprojekti ja nyt olisi sitten ideana lisätä sinne maanpeittokasveja.

Vielä pitää nukkua yön yli ja ideioida tarkkaan mihin kasvit asettuvat.

Pihojen suunnittelu on ihan samanlaista työtä kuin kotienkin sisätilojen suunnittelu. Ihanaa ja antoisaa työtä.

Mökiltä löysin vanhan piianpeilin, josta peili oli talven aikana haljennut. Ajattelin ensin nakata sen roskiin, mutta kun tuunaushimo taas iski niin löytyihän sillekin idea, mutta siitä sitten myöhemmin lisää....

Siinä se nyt odottelee uusia tuulia.

Torista löysin taas mieleisen taulun,ja paikka sille löytyi työhuoneestani.

Nostalgiaa

Audrey ja Marilyn,heissä on sitä jotakin!

Tänään on jutut jaettu, ulkoillaan ja nautitaan keväästä!

Terveisin

Anitta

Kiki ja Veela

Vappuilma suosi jälleen meitä retkeilystä pitäviä. Mikä mukavampaa, kun aurinkoisella säällä nauttia kauniista luonnosta ja retkieväätkin maistuu ulkona ihmeen hyvältä.

Veela tässä jo odottaa malttamattomana lähtöä, mutta missä on kaverit?
Kaunis on maisema eikä muita jälkiä lumessa kuin meidän taaksemme jäävä kelkan jälki.
Taustalla häämöttää Nuorusen huippu, lähellä mutta kaukana.

Mutta olihan joku enkeli pistäytynyt jättämässä jäljen lumelle.

Tässä odotetaan ilmeisesti jotakin?No ehkä suuria kalasaaliita pilkkimällä.

Taitavat kuitenkin enemmän nauttia auringosta.

Suomen luonto on kyllä kaunis. Ihmettelen monesti missä ovat muut ulkona liikkujat?

Joskus moottorikelkka vilahtaa ohi, mutta muutoin liikkujia näkee vähän.

Kiki ja Veela tässä onkivat yhdessä. Taitaa Kikin mielenkiinto kohdistua Veelan saamaan ahveneen. Pitäähän se haukkua kuoliaaksi.

Kun kalastaminen ei enää maita, niin on aika siirtyä pääteemaan eli makkaranpaistoon ja leikkimiseen.  Kikillä kiinnostaa kassin sisältö enemmän kuin piilosilla olo.

Vihdoinkin jotain toimintaa! Antaspa tuo kaveri mullekin vähäsen....

Se oli sellainen päivä. Mukavia muistoja ja makoisia nauruja.

Iloa päiviisi.

Terveisin

Anitta