Talven taikamaa

Lunta on nyt satanut kahtena päivänä sen verran,  että maisema alkaa näyttää talviselta.

Ensilumen tuoma oma tunnelma on mielestäni paras hetki talven tullessa. Maisema näyttää puhtaalta ja aamulla aikaisin, kun vielä on hieman hämärää on paras hetki aistia luonnon mystinen taika.

Lapsenomainen riemu ja innostus valtaa mielen, ja katsoessani näitä maisemia koen vilpitöntä iloa siitä, että tuo ihme vielä löytyy sydämestä.

Ennen lumien saapumista pistäydyimme toisissa maisemissa, kuitenkaan matkaa sinne ei ole kuin kiven heitto..

Vaaran päälle kiivetessä on luonto taas läsnä, on suota, pitkospuita, naavaisia puita ja syksy onkin minulle yksi mieleisimmistä ajankohdista luonnossa liikkumiseen.
Varmaankin siksi, että se mykistää kauneudellaan ja yksityiskohdillaan ihmisen, kun vain osaa katsoa sitä avoimin aistein.

Kikiltä ainakin löytyy tämä aisti, se kun on aina mukana minne tie sitten viekin meitä.

Nousua on jonkin verran, mutta tännekin voi lähteä lasten kanssa päiväretkelle.

Taas ollaan lähellä Venäjän rajaa. Aurinkoisena päivänä voit nähdä kaukana häämöttävän Nuorusen vaarat. Nyt sää oli pilvinen ja ylhäällä Kuntivaarassa sumuinen.

Tämäkin paikka on moottorikelkkailijoiden suosiossa keväisin.

Mutta makkarat ja kahvi maistuivat jälleen hyvältä, niin kuin aina. Tässä tilassa mahtuu useampikin matkailija istahtamaan tuokioksi.

Pidätkö käsitöistä vai tunnetko sanonnan peukalo keskellä kämmentä?

Olen jo kauan halunnut kokeilla nahkatöiden tekemistä. Ehkä siksi, kun Rukan mökillemme halusin Lappiaiheista tunnelmaa ja senhän saa mielestäni vain aikaan sisustuksella.

Tästä se ajatus taas kerran lähti etenemään. Purin vanhan mokkatakin osiin ja vanha luupalasista tehty vyö sai myös lähteä parempaan tarkoitukseen. Niin mitähän tästä syntyykään vai syntyykö mitään?

Nämä ovat varmaankin jo lumen alla, eri maisemissa kun ovat. Sai niitä sentään ihastella hetken aikaa.

Mutta joko arvaat tämän projektini aiheen? Ompelukoneella tein siihen muutamia kuvioita tikkaamalla.

Lisäsin keskelle myös luupalan ja luuhelmiä.

Ja viimeiseksi pingotin nahan renkaan ympärille, kiinnitin nitojalla ja lisäsin tekoturkista reunoihin.

Nahasta leikkasin pari suikaletta ja kiinnitin turkista päihin. Näin syntyi minun noitarumpuni. 

Ja paikkakin löytyi keittiön seinältä, taikoja en ole vielä ehtinyt tehdä.

Porontaljahan tuo oman säväyksensä aina. Oli hyvälaatuinenkin, siksi sai paikkansa oleskelutilan seinältä.

Tämä oli kiva projekti, mikä lie seuraava. Katsotaanpa sitä sitten seuraavalla kerralla.

Nyt luonto kutsuu, ulkoilkaa ja nauttikaa tekin, meillä on siihen hyvät edellytykset.

Terveisin

Anitta