Rannan raivausta ja kuutamoiltoja

Kaikki aikanaan, sanotaan sananlaskussa. Nyt se aika tuli, nimittäin rannan raivaaminen ja harventaminen tuli mahdolliseksi vihdoinkin. Ennen, kun vain käväisimme pikaisesti näissä maisemissa, jäi tällaiset aikaa vaativat työt tekemättä.

Itse kuulun niihin, joille siisti maisema merkitsee avaruutta ja avointa näköalaa. En halua asua keskellä pusikkoa, vaan nähdä kauemmas. Nyt se onnistuu, kun mies käynnisti moottorisahan ja alkoi tuumasta toimeen.

Pihapiiriin pitäisi vielä saada nukkuma-aitta, pääsisi taas suunnittelemaan ja ideoimaan.
Nyt on aikaa vaikka kuvata kuutamoiltoja. Tai aurinkoisia, syksyisiä päiviä rantamaisemissa.

Tässä olisi minulla seuraavan projektin paikka. Vanha pajusta tehty kurki vaatii jo uuden kuosin.
9 vuotta se kestikin. Siis pajukkoa etsimään.
Eilen, myöhään illalla kuu näytti kauniit kasvonsa ja jalkauduin pihalle kuvaamaan sen touhuja.

Jotakin maagista siinä on ja toivoisin osaavani kameran asetukset paremmin näitä hetkiä varten.

Ei tullut vielä revontulia taivaankannelle näkyviin, mutta kaikella on aikansa, niinhän tämäkin juttu alkoi.

Tynnyrisauna on osoittautunut hyväksi valinnaksi meille. Todella makoisat löylyt, näköaloista puhumattakaan.

Vanhaa aitaelementtiä jäi tämän verran. Kun laitamme melkein kaiken päivittäisen ruokamme grillikodassa, niin padat ja kattilat mustuvat ja sotkevat paikat. Keksin, että laitamme ne ulos aitaelementtiin roikkumaan. Jos alkavat ruostumaan niin täytyy keksiä taas uusi suunnitelma.
Lyhdylle ei vielä ole löytynyt paikkaa. Lasit särkyivät, mutta tuulettomina päivinä sitä voi vielä ehkä hyödyntää.

Nyt pajukkoon. Rentoudutaan ja nautitaan näistä harvoista, aurinkoisista päivistä.
Otetaan mallia Kikistä.

Terveisin
Anitta