Onko Konttaisen jyrkät ja jylhät rinteet tuttuja sinulle?
Tästä lähtee polku ylös Konttaiselle. Paikkahan on lähellä Rukaa.
Lunta oli juuri satanut edellisinä päivinä sen verran, että maa oli valkoinen ja jäinen. Polku ylös oli siten myös jäässä, mutta vaivan arvoinen.
Vanhaa kuusikkoa, kivisiä polkuja ja juuria polkujen keskellä, ja välillä puuportaita rinteen jyrkimmisssä kohdissa. Hiljaisuuden rikkoi vain ympärillämme lehahtelevat kuukkelit.
Ylhäälle päästyämme näkymä alas oli tällainen. Kuin satumetsä ja jos sää olisi ollut aurinkoinen, niin näkymä ulottuisi paljon kauemmas. Nyt sumu peitti ympäröivät laaksot.
Kun kuukkelit vain jatkoivat meidän seuraamista, niin päätimme kokeilla olisivatko ne niin kesyjä kuin tarinoissa kerrotaan. Tunne oli niin ihmeellinen, ettei sitä voi tuoda ilmi, vaan se täytyy itse kokea.
Odotus palkitaan ja kuukkeli pyrähti tytön kädelle hetkeksi.
Täällä niiden on hyvä asustaa ja lennellä.
Matka takaisin autolle alkaa.
Kiki seuraa , että pääseekö se emäntä alas portaita kaatumatta. Aina se kaveri kulkee matkassa.
Kuukkelit seuraavat meitä taas puiden latvasta ja alas päästyämme lehahtaa toinen niistä tytön kädelle hakemaan palan omenaa, joita meillä oli matkaeväänä.
Olipas ihana kokemus, ilo pienistä asioista voi olla valtava.
Autotie Konttaiselta alas Rukalle päin antaa vielä tällaisia maisemia.
Kannattaa pistäytyä, puhdas luonto ja mahtavat maisemat.
Joulu tulee taas.
Saa nähdä saammeko valkoisen Joulun . Kotona valkoinen Joulukuusi verho siirtyi lasiterassille ja nyt oli aika sytyttää myös valot kuuseen.
Keittiöstä on nyt Jouluinen näkymä ja ihmeeelistä on sekin, että äitienpäiväksi saamani ruusu kukkii edelleen Joulukuussa.
Kyllä sisustaminen on sitten mukavaa....
Lopuksi vielä toinenkin Joulupuu. Mies tekaisi vanhoista seipäistä eteiseen Joulupuun, johon laitoin sitten pari rautalankaa ja niihin koristeita sekä valot.
Eikä taaskaan maksanut muuta kuin tekemisen ilon.
Vanha ikkuna löysi paikan eteisaulasta ja nyt voi Joulu tulla.
Toivotan kaikille oikein ihanaa ja rauhallista Joulua ja kiitos kun vierailitte blogissani.
Terveisin
Anitta
